Legendaarinen koripallokuuluttaja Jaakko ‘’Jasu’’ Laakso jatkaa Raidersin kotipelien kuuluttajana myös kaudella 2020-2021. Legenda ei ole turha nimitys miehelle – Jasu kuuluttaa otteluita jo kuudennella vuosikymmenellä. Istuimme Jasun kanssa alas ja kävimme läpi tunnelmia tulevasta kaudesta, kuuluttamisesta ja koriksesta.
– Millä mielin lähdet kuuluttamaan tulevaan Raiders-kauteen?
Todella hyvällä ja odottavalla mielellä. Raiders on pyrkinyt kehittämään omia ottelutapahtumia koko ajan pala kerrallaan parempaan suuntaan resurssien puitteissa.
– Mikä kuuluttajan työssä on haastavinta?
Jokainen ottelu on oma haasteensa ja tapahtumaan on keskityttävä. Kauden alut, jolloin kentälle kirmaa paljon uusia, ” ennen kuuluttamattomia” pelaajia, vaatii vielä normaalia enemmän tarkkaavaisuutta, vallankin, jos on saman tyyppisiä pelaajia eikä peliasujen numerot aina erotu selkeästi.
– Minkälainen fiilis sinulla on Järvenpäästä ja Raidersista kuulutuspaikkana?
Kuten jo aiemmin mainitsin, Järvenpäässä pyritään kehittämään ottelutapahtumaa ja onneksi myös yleisö on huomioinut asian.
Ottelupäivät ovat niin pelaajille kuin yleisölle juhlapäiviä, joissa fiilis rakentuu kaikkien osien summana. Kuuluttajan on turha hehkuttaa suorituksia, jotka eivät ole sen arvoisia, eikä asiantunteva yleisökään välttämättä hurraa. Kun pelaajat pelaavat parhaan kykynsä mukaan tilanteet loppuun sekä tsemppaavat ja kannustavat toisiaan, niin tunnelma välittyy kentältä viimeisillekin penkkiriveille katsomossa ja fiilis hallissa nousee. Eli pelaajat sytyttävät katsojat ja katsojat pelaajat.
– Mikä on ikimuistoisin kuuluttajakeikkasi? Entäs ikimuistoisin Raiders ottelu?
Kuudelle vuosikymmenellä mahtuu niin paljon muisteltavaa, että yksittäisten otteluiden nostaminen tuntuu todella vaikealta. Viime kaudelta nostaisin kesken jääneen kauden viimeisen ottelun, jossa Raiders laittoi todella hyvällä asenteella kampoihin sarjaa tappiottomana johtaneelle HBA Märskylle.
– Mistä syttyi kipinä koripalloon ja kuuluttamiseen?
Muutama vuosikymmen taaksepäin. Aikoinaan harrastettiin ja kilpailtiin lähes kaikissa eteen tulleissa lajeissa uppopalloa ja kuviokelluntaa lukuun ottamatta.
Keskikoulussa luokaltamme lähti seitsemän kaveria Lahden Sammon koripalloharjoituksiin ja sille tielle jäin, hienon lajin pariin. Minulta oli vähän aikaisemmin operoitu oikea olkapää, mistä johtuen en voinut haaveilla huippu-urheilijan urasta. Hyvin nopeasti seurassa myös ryhdyttiin ohjaamaan lajista innostuneita myös valmentajapolulle, tuomareiksi ja toimitsijoiksi. Jossain vaiheessa toimitsijapöydän takana minulle ojennettiin mikki ja kuuluttaminen tuntui luontevalta. Ensimmäistä kuuluttamaani ottelua en muista, mutta ensimmäisen maaotteluni, naisten Suomi-Ruotsi ottelun kuulutin syksyllä 1975, eli 45 vuotta sitten.
– Onko jotain terveisiä Raiders faneille?
Jatkakaa joukkueen kannustamista myös mahdollisissa vastoinkäymisissä. Kuudennen pelaajan tuki on todella tärkeä joukkueelle.
Hyvää, tulevaa kautta odotellessa.
Artikkelikuva: Harri Vallila